MEJÄ-sanastoa

Avomerkintä: Jäljen merkitseminen krepillä tms. maastoon siten, että se on selvästi havaittavissa tulosuunnasta. Tätä merkitsemistapaa käytetään harjoituksissa, mutta kokeissa vain 10 m lähdöstä.

Hukka: Koira hukkaa jäljen eikä itse onnistu löytämään sitä. Tuomitaan aina kun tuomari joutuu osoittamaan jäljen koiralle.

Ilmavainuisuus: Koira jäljestää pääosin kuono ilmassa.

Kaato: Jäljen loppupiste: 30 x 30 cm potkittu alue, jossa riistaeläintä esittävä sorkka makaa.

Katko: Voittajaluokan jäljessä oleva veretön osuus.

Kulma: 90 asteen mutka jäljellä.

Lähtö: Jäljen alku: 30 x 30 cm potkittu alue, josta veretys (jälki) alkaa.

Maavainuisuus: Koira jäljestää pääosin kuono maassa.

Makaus: Esittää haavoitetun riistan makuupaikkaa: 30 x 30 cm potkittu alue, jossa sieneen ja maahan on lisätty verta.

Makauksen osoittaminen: Koiran tulee selvästi osoittaa makaus pysähtymällä ja nuuhkimalla.

Paluujälki: Koira kääntyy jäljellä takaisinpäin (tulosuuntaan). Kokeessa paluujäljen (20-30 m) seurauksena tuomitaan hukka.

Piilomerkintä: Jäljen merkitseminen maastoon siten, ettei sitä voi jäljen kulkusuunnasta havaita.

Veretys: Jäljen tekeminen maastoon sienen avulla.