Novascotiannoutaja

Teksti: Novascotiannoutajat ry

Novascotiannoutajan synty ajoittuu 1860-luvun Kanadaan, Nova Scotian niemimaalle. Sikäläiset metsästäjät olivat tarkkailleet kettujen tapaa saalistaa lintuja houkuttelemalla ne lähietäisyydelle. Houkutteleminen perustuu osaksi ketun syöksähtelevään liikkumiseen rannalla, osaksi sen ulkonäköön, punaiseen väriin ja tuuheana heiluvaan häntään. Metsästäjät tavoittelivat ketunomaista koiraa jalostaessaan novascotiannoutajan, rodun, jossa yhdistyvät pieni koko, sitkeys, leikkisyys, vilkkaus ja älykkyys. Rodun erityinen ominaispiirre on sisällytetty rodun englanninkieliseen nimeen Nova Scotia Duck Tolling Retriever, sillä ’to toll’ on Keski-Englannissa merkinnyt houkuttelua.

Noutajaroduista pienin novascotiannoutaja on erittäin reipas, valpas, päättäväinen ja vilkas koira. Kuva: Tiia Hämäläinen

Virallisesti rotu tunnustettiin vasta vajaat 60 vuotta sitten. Rodun ensimmäiset edustajat rekisteröitiin Kanadassa vuonna 1945 ja FCI:n hyväksynnän rotu saavutti vuonna 1982. Suomeen ensimmäiset punaturkit tulivat vuonna 1985. Nykyään Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 300 novascotiannoutajaa.

Novascotiannoutaja on voimakas, tiivis, tasapainoinen ja lihaksikas koira, jolla on keskivahva luusto. Kuva: Anni Raittinen

Luonne

Novascotiannoutaja eli tolleri on erittäin reipas, valpas, päättäväinen ja vilkas. Luonteeltaan tolleri on yhtä aikaa sekä herkkä että itsepäinen, ja sen kasvatus vaatii määrätietoisuutta ja selkeitä rajoja. Toimintatarmonsa ja dominointitaipumuksensa vuoksi tolleri ei sovi pelkäksi seurakoiraksi. Jos sen ei säännöllisesti anneta purkaa ylimääräistä tarmoaan omistajan valitsemin keinoin, saattaa se purkaa toimintatarmoaan itse valitsemallaan, ei-toivotulla tavalla. Tollerin ensimmäiseksi koiraksi hankkivalta vaaditaankin tarpeeksi aikaa ja kiinnostusta perehtyä koiransa sielunelämään. Jos haluat helpon koirarodun, valitse toinen rotu. Jos kaipaat haastetta elämääsi, saattaa tolleri olla juuri sinua varten.

Tolleri suhtautuu kaikkiin ihmisiin hyväntahtoisesti. Silti oma perhe on tollerille se kaikkein tärkein ja vieraat ihmiset ovat monelle tollerille täysin yhdentekeviä. Tolleri siis voi olla pidättyväinen vieraita kohtaan, mutta se ei saa missään tapauksessa olla arka tai aggressiivinen. Tolleri sopii hyvin lapsiperheeseen, kunhan vain aikuiset muistavat laatia yhteiselolle selkeät pelisäännöt ja koira pysyy lauman alimpana jäsenenä.

Eräs menestyksekäs ruotsalaiskasvattaja on kuvannut tolleria erittäin osuvasti seuraavin sanoin: “Alan oppia jotakin niiden hyvin erikoisesta temperamentista. Tolleri on erittäin intensiivinen. Se tottelee intensiivisesti, noutaa intensiivisesti, nukkuu intensiivisesti ja kokee koko maailman intensiivisesti. Tollerin mielestä on sitä hauskempaa työskennellä mitä mutaisempi vesi on ja mitä huonompi ja risuisempi metsä. Jalkapallokentällä se tuskin viitsii vaivautua noutamaan lintua.”

Metsästäjät tavoittelivat rotua, jossa yhdistyvät pieni koko, leikkisyys, vilkkaus ja älykkyys. Kuva: Sanna Sierilä

Ulkonäkö

Novascotiannoutaja on noutajaroduista pienin. Se on voimakas, tiivis, tasapainoinen ja lihaksikas koira, jolla on keskivahva luusto. Täysikasvuinen uros on säkäkorkeudeltaan noin 48-51 cm ja narttu 45-48 cm. Tollerin tulee olla aavistuksen verran korkeuttaan pidempi ja raajojen pituus vastaa rungon syvyyttä. Ketteryys ja pieni koko ovat välttämättömiä tälle sitkeälle metsästyskoiralle. Koska tolleri on jalostettu noutamaan jäisistä vesistä, tarvitsee se vettähylkivän, kaksinkertaisen ja keskipitkän karvan. Aluskarvan tulee olla pehmeää ja tiheää. Turkin väri on oranssi tai punainen. Suotavia ovat valkoiset tassut ja otsapiirto sekä valkoiset merkit rinnassa ja hännänpäässä.

Koska tolleri on jalostettu noutamaan jäisistä vesistä, tarvitsee se vettähylkivän, kaksinkertaisen ja keskipitkän karvan. Kuva: Krista Larinen

Terveys

Tollereilla tunnetaan useita sairauksia, joista osan tiedetään olevan perinnöllisiä ja osaa epäillään perinnöllisiksi. Sairauksista useimmat esiintyvät myös muissa noutajaroduissa, joten tolleri ei ole muita noutajia sairaampi, mutta ei terveempikään rotu.

Lonkkaniveldysplasiaa esiintyy tollereilla jonkin verran. Kyynärnivelen dysplasia on muilla noutajilla huomattavasti yleisempi kuin tollereilla, joilla on toistaiseksi tavattu muutama tapaus. Perinnöllisistä silmäsairauksista esiintyy PRA:ta ja jonkin verran myös RD:tä ja HC:tä. Tollereilla on myös perinnöllisiksi epäiltyjä autoimmuunisairauksia kuten A/M (arthritis/meningitis eli aivo- tai nivelkalvontulehdus), addisonin tauti, hypothyroidismi (kilpirauhasen vajaatoiminta), SLE (Systemic Lupus Erythematosis) ja lymfödeema.

Tollerit ovat erittäin monikäyttöisiä ja aktiivisia koiria, jotka pärjäävät erinomaisesti lajissa kuin lajissa. Kuva: Janne Penttinen

Monipuolinen tollerimme

Novascotiannoutaja on erittäin monikäyttöinen ja aktiivinen koira, jonka kanssa voit puuhata melkeinpä mitä tahansa. Tolleri on metsästykseen jalostettu rotu, jonka tehtäviin kuuluu vesilintujen houkuttelun lisäksi pienriistan talteenotto. Metsästyksen sekä rodunomaisten taipumus- ja metsästyskokeiden lisäksi tolleri soveltuu moneen muuhunkin lajiin harrastuskaveriksi. Olitpa sitten kiinnostunut tottelevaisuuskokeista, mejästä, agilitystä, pk-kokeista, raunioista, vesipelastuksesta tai näyttelyistä, saat tollerista innokkaan harrastuskaverin! Pelkäksi lenkkikaveriksi tolleri on kuitenkin yleensä aivan liian tarmokas.

Novascotiannoutaja on erittäin monikäyttöinen ja aktiivinen koira, jonka kanssa voit puuhata melkeinpä mitä tahansa.

Yhdistystoiminta

Novascotiannoutajat – Nova Scotia Duck Tolling Retriever ry perustettiin 1990, ja siitä tuli novascotiannoutajien rotujärjestö vuoden 2012 alusta. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää rodunomaisten ja terveiden novascotiannoutajien kasvatusta, koulutusta ja käyttöä sekä näyttely- että käyttökoirina. Kerho järjestää mm. kerhoiltoja, kursseja, patikkaretkiä, eri harrastelajien kokeita, koulutusta  ja leirejä.

Novascotiannoutajat ry on novascotiannoutajien rotujärjestö.